Promokuvaus 2013

Ajattelin nyt hiukan tarkemmin kertoa viime kesän promokuvauksista ja siitä mitä kaikkea niihin valmistautuminen sisälsi. Harvat ehkä tulevat ajatelleeksi, kuinka paljon työtä yhden kuvauksen toteuttaminen oikein voi parhaimmillaan (tai pahimmillaan) vaatia. Promokuvaus tarjosi minulle mahdollisuuden olla "päivän prinsessana" jo toisen kerran. Ensimmäinen oli hääpäiväni. Tässä siis mahdollisia valmistautumisvinkkejä esimerkiksi tuleville morsiamille tai vaikkapa vanhojentansseihin. Annan samalla myös muita kauneusvinkkejä hyviksi todetuista hoidoista sekä meikeistä.

Aloin jo hyvissä ajoin eli viime talvena suunnitella kuvauspäivää. Halusin että kuvaukset olisivat ulkona ja että ne otettaisiin seuraavana kesänä. Mietin mahdollisia kuvauspaikkoja ja suunnittelin tyyliin sopivia kampauksia sekä meikkiä. Aloin myös etsiä sopivia kuvausvaatteita netistä ja kirpputoreilta. Lisäksi pengoin vaatekaappiani josko sieltäkin löytyisi jotain käyttökelpoista. Olin yhteydessä Anrietta Kuoskuun, jonka tunsin jo monen vuoden takaa. Tiesin hänen olevan lahjakas kuvaaja, joka on parhaimmillaan erityisesti miljöö- ja dokumentaarisissa kuvauksissa. Kun muistelin edellistä promokuvausta vuodelta 2006, muistan jännittäneeni sitä varsin paljon. Loppujen lopuksi kuvauksissa on aika tärkeää se, miten henkilökemiat sopii kuvaajan ja kuvattavan kanssa yhteen. Jos kuvaustilanne on rento, onnistuvat kuvatkin yleensä paremmin.

TYYLI:
Halusin kuvien olevan tyyliltään sellaisia, jotka kävisivät yhteen musiikkityylini kanssa. Levybiiseissäni sekä keikkaohjelmistossani on selkeitä vaikutteita rautalankamusiikista sekä kaikuja 50- ja 60-luvuilta, vaikka ovatkin nykyaikaisia iskelmä- ja tanssikappaleita. Sen takia halusin myös hiusten, meikkien ja vaatteiden viittaavan 50-60-luvulle (mutta en liikaa), vaikka kuvat muuten olisivatkin raikkaan nykyaikaisia. Lisäksi kuvauspaikkojen täytyisi olla sellaisia, että ne sopisivat kyseiseen teemaan.

Laihdutusta sentti kerrallaan.

LAIHDUTUS:
Ikävä tosiasia on se, että hoikempana näyttää usein kuvissa paremmalta. Minullakin oli tavoitteena saada painoa pudotettua ja onnistuinkin pudottamaan painoa n. 10 kk:ssa -6 kg. Koska en ole varsinaisesti koskaan ollut ylipainoinen, tarvitsin laihdutukseen jonkin ulkoisen motivaattorin, muunkin kuin vain sen, että "laidutanpa tässä nyt hiukan itseni takia, jotta sopisin paremmin vanhoihin vaatteisiin".Vinkkinä: jos siis haluat pudottaa painoa, järjestä itsellesi  jokin "spacial day" tai lomamatka sopivan matkan päähän tulevaisuuteen. Pidä kuitenkin huolta hyvinvoinnistasi ja siitä, ettei aikataulu ole liian tiukka, sillä ainakin meikäläisellä stressi lihottaa!

MUU KAUNEUDENHOITO:
Varasin toukokuussa ajan kasvojen kemialliseen kuorintaan tutulta kosmetologilta Riikka Marjamäeltä. Mulle oli ajan mittaan tullut kasvoihin hiukan pigmenttimuutoksia ja halusin päästä niistä eroon (tai ainakin saada niitä häivytettyä mahdollisimman paljon ennen kuvauksia). Toukokuun lopulla minulle tehtiin siis SesDerman kemiallinen kuorinta Tharget Peelillä. Tämän happokuorinnan jälkeen iho reagoi voimakkaalla punoituksella sekä kutinalla ja muutama päivä hoidon jälkeen alkoi ihon päällimmäinen kerros kuoriutua pois. Noin kuusi päivää hoidon jälkeen iho oli nuorekkaampi ja sileämpi ja myös pigmenttiläiskä oli silminnähden haalistunut! Lisätietoja Riikan palveluista löytyy tästä linkistä: Natural Spa & Wellness. Tämän jälkeen jatkoin säännöllisempää kuorintaa Foreverin R Skin Defense Cremellä. Tämä kuorinta oli hellävaraisempi ja sitä pystyi tekemään jopa päivittäin. Varoin kuitenkin hoidon aikana altistamasta kasvoja voimakkaalle auringonvalolle.

Ammattimaisena kynsitaiteilijana hoidin tottakai myös omat kynteni kuvauskuntoon. Varpaankynsiin tein ranskalaisen manikyyrin Gelinium-kestolakkauksella noin viikkoa ennen kuvauksia ja vanhan roosan väriset kokokynnen geelaukset kolme päivää ennen kuvauksia. Geelimerkkinä käytin All Seasons -geeliä. Halusin kynsien olevan klassiset ja väriltään neutraalit, jotta ne sopisivat yhteen kaikkien kuvausvaatteiden kanssa. Kävin laitattamassa myös tyvivärin hiuksiin neljää päivää ennen kuvauksia.

KUVAUSPAIKAT:
Erilaisia kuvateemoja varten halusin kuviini myös erilaisia ympäristöjä. Mielessäni oli jo pitempään kummitellut ajatus mutkittelevasta maalaistienpätkästä, jonka varrella voisin olla "liftaamassa". Ensimmäinen paikka jota ajattelin oli sijainniltaan vähän liian kaukana, joten päätin jättää asian vielä hautomaan. Olin törmännyt myös erittäin kuvaukselliseen latoon ja peltoon Kangasalan Sahalahdella. Tiesin samoilla suunnilla olevan myös muita varteenotettavia kuvauspaikkoja, joita kävinkin tutkimassa ja kuvaamassa eräällä mustikanpoiminta-reissullani. Olin kulkenut jo jonkin matkaa pientä maalaistietä pitkin, kun päätin kääntyä seuraavan nyppylän kohdalla auton kanssa ympäri. Ja katsoessani tulosuuntaan huomasin, että siinähän se oli; täydellinen kuvauspaikka liftauskuville! Olin etsinyt myös netistä tietoa erilaisista kartanomiljöistä Tampereen seudulla. Päätin ottaa yhteyttä Wääksyn Kartanoon, jossa tiesin netistä löytämieni kuvien perusteella olevan ihania kuvauspaikkoja, kuten vanhan palaneen päärakennuksen kiviportaat sekä Wääksynjoki kauniine kivisiltoineen. Ystävällisesti sain myös luvan kuvauksiin sekä Wääksyn Kartanosta, että muista kuvauspaikoista. Kiitos siis kaikille maanomistajille luvista! Kuvia kartanomiljööstä löytyy Wääksyn kartanon facebook-sivuilta.

VAATTEET:
Vaatteita ja muuta kuvausrekvisiittaa löytyi niin vaatekaapista, kaupoista, ulkomaan matkoilta kuin kirpputoreiltakin. Tässä vaiheessa sanottakoon, että olen kirpputori-hullu! Löydän varmaan suurimman osan vaatteistani kirpputorilta, ja mikäs siinä: Hinta on usein paljon edullisempi kuin uutena ja samalla tulee säästettyä luontoa. Toki tarkistan aina ennen ostopäätöstä, että tuote on hyväkuntoinen ja kooltaan sopiva, enkä yleensä osta tuotetta mikäli olen vähänkin epävarma siitä, että tulenko pitämään vaatetta vai en. Joku voi olla eri mieltä siitä, että voiko artisti pitää ylipäätään mitään käytettyjä vaatteita. Vai pitäisikö kaikki tärkeät esiintymisvaatteet ym. ostaa aina uutena ja pitää niitä ehkä vain kerran, ettei vaan satu kukaan huomaamaan, että asu on jo jossain ollut päällä..? Että olkoon nämä promokuvausvaatteet samalla kannanottoni moiselle tuhlaukselle. (Huom. vaatemyyjät ja shoppailufriikit; älkää ottako tästä itseenne, tämä on vain minun mielipiteeni.) :)

Kirppislöytöjä voi myös tuunata, vaikka enemmän tuunaankin nykyään huonekaluja kuin vaatteita (myös sisustaminen kuuluu harrastuksiini). Kokosin siis neljä-viisi eri vaatekokonaisuutta eri kuvausmiljöitä ajatellen: Musta-valkoinen kukkamekko pitsibolerolla kartanomiljööseen, puna-valkoinen pallomekko Wääksynjoen ympäristöön, musta-valkoinen pallohame mustalla pitsitopilla ja erilaisilla jakuilla liftauskuviin sekä vaaleanpuna-valkoinen ruutupaita ruutuhameella lato- ja peltomiljööseen.

Kuva koekampauksesta takaapäin.

KAMPAUS:
Jossain vaiheessa ajattelin käyttää kampauksessa ammattikampaajaa, mutta mallin päätettyä päätinkin tehdä kampauksen itse. Olinhan vuosia sitten tehnyt vastaavan kampauksen eräisiin juhliin ja aikaa riitti myös koekampauksen tekemiseen. Kampausta varten ostin kaupasta vaalean hiusverkon sekä hiuspinnejä. Vanhasta hiustenpidennyksestä minulle oli jäänyt aitoa hiusta, josta tein "möykyn" hiusverkon sisälle. Kiinnitin sen pinneillä kiinni ja voilá! Minulla oli hiusdonitsi/lisäke nutturaa varten. Kampauksen teko-ohje löytyy tästä, jos joku tykästyy malliin.
1) Tee keskirajaus haluttuun kohtaan. Itsellä oli rajaus  enemmän vasemmalla puolella. Tämän jälkeen rajaa etuhiuksista piikkikammalla alue suunnilleen korvasta korvaan. Tässä siis etuhiukset, jotka menevät päätä myöten. Laita molemmat tupsut kiinni hiusrenksuilla, jotteivat ne sotkeennu muihin osioihin.
2) Valitse päälaelta suorakaiteen muotoinen alue, tupeeraa ja laita hiukan hiuskiinnettä. Käännä osion eteen kasvoille. Muotoile hiuslisäke haluttuun muotoon (itsellä oli pitkulainen "makkara") ja kiinnitä se tiukasti korkealle päälaelle pinneillä kiinni. Lisäke voi olla osittain suorakaiteen muotoisen osion päällä.
3) Käännä suorakaiteen muotoisen osion hiukset hiuslisäkkeen päälle ja kiinnitä takaa pinneillä. Kampaa nutturan pinta sileäksi. Käytä tarvittaessa lakkaa.
4) Muotoile etuhiukset; Kampaa hiukset päätä myöten sivuilta taaksepäin ja kiinnitä pinneillä nutturan taakse. Käytä tarvittaessa lakkaa. Itse käytin hiusten jakauksessa myös hiukan vahaa taltuttamaan lyhyet hiuksenpätkät.
5) Laita takaraivoon nutturan alle silkkiruusu tai muu hiuskoriste piilottamaan pinnit. Kiinnitä esim. pinneillä.
6) Suihkauta vapaana oleviin hiuksiin muotoilusuojaa. Itse olen jo vuosia käyttänyt Cutrinin Choozism Multi Sprayta. Kiharra kihartimella suortuva suortuvalta ja kiinnitä hiuslakalla. Jos hiuksia on paljon, jaa hiukset kahteen tasoon (ylempiin ja alempiin). Kiinnitä ensin ylemmät hiukset kiinni hiusklipsillä ja kiharra ensin alemman tason hiukset ja sen jälkeen vasta päällimmäinen kerros. Minulla meni kampauksen tekemiseen noin tunti.

Tässä kuvassa näkyy hyvin kampaus edestä sekä kuvausmeikki. Kuva; Anrietta Kuosku.

MEIKKI:
Päätin asiaa harkittuani tehdä myös meikin itse. Tällainen "Tee se itse"-ihminen kun olen. Myös meikin osalta tein koemeikkauksen hyvissä ajoin. Olin tutustunut edellisenä syksynä Mary Kay-tuotteisiin ja ihastuin merkin meikkivoiteeseen Timewise matte-wear liquid foundationiin. Olen jo pitkän ajan käyttänyt ainoastaan ns. ammattimeikkejä. Keikoillakin meikin täytyy näyttää hyvältä ja luonnolliselta koko illan katsoipa meikkiä läheltä tai kaukaa. Sen täytyy olla riittävän peittävää sekä kestää hikoilua ja sitä täytyy pystyä tarvittaessa korjaamaan ilman, että korjauksia huomaa. Olin todella positiivisesti yllättynyt Mary Kay:n meikkivoiteen laadusta enkä enää juuri suostu käyttämään muita merkkejä. Testasin myös ennen koemeikkausta Mary Kayn Oil Mattifieria, joka levitetään kasvoille kosteusvoiteen jälkeen ennen meikkivoidetta. Tämä voide imee kasvoista rasvaisuuden ja se toimii puuterin korvikkeena. Oil Mattifieria ja saman sarjan meikkivoidetta yhdessä käyttämällä meikki pysyi kauniina ja luonnollisen näköisenä koko kuvausten ajan (kuvaukset kestivät noin kuusi tuntia). Toki korjailin hiukan meikkiä kuvauspaikkojen välillä, mutta en usko, että mikään meikki pysyy TÄYDELLISENÄ noin pitkään ilman pientä fiksausta. Joten siinä mielessä olin erittäin tyytyväinen.

Lisäksi käytin muita hyväksi todettuja tuotteita, kuten esim. Make Up Storen Reflex Cover Darkia peitevoiteena häivyttämään tummat silmänaluset ja muut ongelmakohdat, sekä saman merkin Eyeprimer tindediä silmämeikin pohjustukseen. Tuo Reflex cover dark on kanssa sellainen tuote, jota en suostuisi vaihtamaan. Sitä käytän päivittäin. Ripsarina käytin Volume Million Lashes-maskaraa ja lisäksi käytin ripsien korostamiseen ison kasan Duroyn ripsitupsuja, jotka kiinnitin ripsien tyviin ripsiliimalla ennen luomivärin laittoa (tästä on varmasti eriäviä mielipiteitä, missä järjestyksessä tulisi tehdä mitäkin, mutta mulla toimi näin). Muita mainitsemisen arvoisia merkkejä on Grimasin Eyeshadow rouge -luomivärit, joilla tein luomivärin lisäksi myös poskien punauksen sekä silmien rajaukset lisäämällä mustaan väriin hiukan vettä. Myös näitä olen käyttänyt jo kohta kymmenisen vuotta ja ne sopivat runsaan pigmenttisyyden ansiosta todella hyvin myös estradimeikiksi ja pysyvät luomilla pitkään. Täältä voit lukea Grimasin tuotteista lisää. Meikkiin kuului myös vaalealla huultenrajauskynällä tehty rajaus huuliin sekä vaalea huulikiilto, ja kulmakarvojen korostus keskiruskean sävyisellä kulmakynällä.

Kuvausmeikkiä tehdessä täytyi muistaa tehdä meikistä tarpeeksi tumma, sillä kirkas auringonvalo syö aina osan värin tummuudesta. Kun olin mielestäni saanut meikin valmiiksi, kävin katsomassa meikkiä ulkona luonnon valossa. Ja tämän jälkeen jouduin vielä uudelleen lisäämään meikkiä, kunnes väriä oli sopivasti. Silmämeikin kanssa meinasi käydä myös köpelösti. Juuri kun olin saanut meikin valmiiksi ja päätin syödä välipalaksi rahkaa mustikalla ja banaanilla, niin sain rahkapurkkia avatessani roiskeen silmääni! Huuhtelin silmää välittömästi vedellä. Onneksi silmä ei punoittanut, mutta silmämeikkiä jouduin tämän tapauksen jälkeen hiukan korjaamaan. Onneksi olin varannut ylimääräistä aikaa valmistautumiseen! Meikin teossa meni aikaa n. 1h 20 min.

Anrietta kuvaa, Heli poseeraa Wääksyn kartanolla. Kuva; Jonna Helin.

KUVAUKSET:
Pitkät valmistautumiset olivat ohi ja sitten päästiin itse asiaan eli kuvauksiin. Edeltävinä päivinä tosin paniikinomaisesti seurasin paikallisia säätiedotteita ja rukoilin mielessäni ettei sataisi. Olikin todella onni, että suunniteltuna kuvauspäivänä oli kaunis ilma, sillä eri aikataulujen takia varakuvauspäivää olisi ollut hankala sopia. Kuvaukset onnistuivatkin yli odotusten! Kuvaaja Anrietta Kuosku sekä kuvausavustaja Jonna Helin saapuivat 23.7.2013 sovittuna ajankohtana paikalle ja suunnistimme yhdellä autolla kuvausrekvisiittojen, vaatteiden, meikkien ja kameroiden kanssa kohti ensimmäistä kuvauspaikkaa eli Wääksyn Kartanoa. Hyvässä seurassa ei tarvinnut jännittää ja kuvistakin huokuu ilo ja rentous. Nuorempana olen jopa vältellyt naurukuvia, sillä olen häpeillyt hampaitani. Mutta nyt yllätin itseni suhteellisen onnistuneilla naurukuvilla, jossa hampaatkin näkyvät. Myönnettäköön kuitenkin, että hampaita tuli valkaistua ennen kuvauksia Valkoinen hymy-valkaisukäsittelyllä (kotona tehtävä hoito). Tämä siis asia, jota en muistanut mainita "Muu kauneudenhoito"-kohdassa. Alapuolella näet yhden onnistuneen otoksen, jossa poseeraan kuvausavustajan puhaltelemien saippuakuplien keskellä. Kun olimme saaneet rauniokuvia riittävästi, suuntasimme kohti Wääksynjokea.

Kuvaa jälkikäteen käsittelemällä sai kuplien määrää lisättyä. Kuva; Anrietta Kuosku.

Joen varrelta löytyi useitakin hyviä kuvauskohteita, sitä ennen oli vaatteden vaihto ja pikainen meikin korjaus.

Wääksynjoen rannassa lähellä siltaa. Kuva; Jonna Helin

Ja sitten kohti seuraavaa kuvauspaikkaa, eli maantielle mars liftaamaan!

Litaus. Kuva; Jonna Helin

Nähdessäni tämän Jonnan ottaman hienon otoksen päätin, että tahdon myös tuleviin nettisivuihin seepiansävyisiä kuvia. Se jotenkin sopii kuvien tunnelmaan ja tyyliin ja henkii mennyttä aikaa.

Kuva; Anrietta Kuosku

Tämä liftauskuva kertoo omaa tarinaansa matkanteosta, jossa vaatteet ja muu kuvausrekvisiitta on haalittu ties mistä; Musta toppi löytyi Thaimaasta, musta-valkoiset kengät Albaniasta, sukkuhousut vaatekaapista, musta-valkopilkulliset hame ja jakku kirpputorilta, hattu vaatekaupasta,  matkalaukku on kuvausrekvisiittaa Anrietalta ja siinä olevat tarrat itse tuunattuja. Korvakorut olen tehnyt itse. Seuraava ja samalla viimeinen kuvauspaikkamme oli ladossa.

Oljenkorsia ruutupaidassa? Kuva; Jonna Helin

Olin nähnyt ladon aiemmin vain ulkoapäin ja yllätyin kuinka ihastuttavan idyllinen heinäseipäineen, puulaatikoineen ja siiloineen se oli sisältä! Ehkä latomiljööseen sain osittaisen kimmokkeen Oljenkorsia ruutupaidassa -kappaleesta, joka löytyy Tuulen suuntaan albumiltani (Terkkuja vaan Kikka Laitiselle sekä Janne Halmelalle sekä kiitokset hyvästä biisistä). Olisin mielissäni jos saisin jonkin vastaavanlaisen maalaiskantribisin mahdolliselle tulevalle levyllenikin. Toivotaan siis ettei Tuulen suuntaan jäänyt viimeiseksi! Myös yksi pöytälaatikosta löytyvä itse tehty rokkibiisikin voisi sopia kuvan teemaan..  ;)

Viljapellolla. Kuva; Anretta Kuosku

Viimeiset kuvat lähempänä puolta yhdeksää nappasimme viljapellolla ladon vierellä. Yritimme kovasti olla tallomatta viljaa liikaa. Auringon säteet siivilöityivät kauniisti ja valoa kuitenkin oli vielä viimeisiin kuviin riittävästi. Ja pian toinen päiväni prinsessana oli onnellisesti takana.  Tästä päivityksestä tuli ennätyspitkä, mutta lyhyemmin en varmaan olisi osannut tästä aiheesta kirjoittaa.

Katsaus vuoteen 2013

Edellisestä kirjoituskerrasta on jo ehtinyt vierähtää pitkä tovi ja paljon on tapahtunut sen jälkeen. Niille, jotka eivät ole tietoisia viime vuosien tapahtumista, kerrottakoon lyhyesti, että olen kuusi vuotta kärsinyt toiminnallisesta äänihäiriöstä. Tämän tähden en ole voinut keikkailla enkä tehdä levytyksiä. Tässä äänihäiriötyypissä ongelmana on ollut se, että ääni väsyy helposti. Varsinaista näkyvää vikaa ei ole löytynyt eikä se juuri kuulu äänessä, mutta runsaasti rasittuessaan äänen laatu heikkenee ja äänen käyttö muuttui kivuliaaksi. Jos joku haluaa asiasta lisätietoja, niin sitä löytyy esimerkiksi webSpekulan sivuilta.

Viime vuonna lauluääni toimi ajoittain kohtalaisen hyvin, mutta välillä tuli takapakkiakin. Saatoin huomaamattani laulaa ja rasittaa ääntä liikaa ja sen jälkeen saattoikin mennä muutama viikko kun en uskaltanut laulaa ollenkaan. Kurkku tuntui kireältä ja jopa turvonneelta ja runsaampi äänenkäyttö sattui. Olin turhautunut ja masentunut. Ajatukset piti kääntää välillä muihin asioihin, jotten olisi liikaa vellonut itsesäälissä.

Viime kesästä alkaen kuitenkin huomasin, että äänen kunto lähti etenemään pikkuhiljaa selkeästi parempaan suuntaan. Ja nyt -puoli vuotta myöhemmin- olen aloittanut säännölliset laulutreenit noin kahdesti viikossa. Välipäivien  (2-4) aikana olen lähinnä vain hiukan hyräillyt ja venytellyt äänijänteitä ja laulupäivien aikana olen viime aikoina uskaltanut laulaa noin kahdeksan kappaleen verran. Vaikka määrä ei kuulosta kovin suurelta, niin minulle se on jo iso edistysaskel! Odotan jo kovasti keikkailun uudelleen aloittamista. Päässä on muutenkin muhinut kaikenlaisia uusia ideoita ja juttuja artistihommiin liittyen ja niistä löytyisi materiaalia useaan eri blogikirjoitukseen. Tässä lyhyesti kerrottuna muutamia niistä;

1)  ARTISTILOGO -Jo kaksi vuotta sitten alkoi päässäni itää ajatus omasta artistilogosta: ruususta, jonka ympärille on kiertynyt piikkilanka. Mieleeni syöpynyt kuva oli symbolinen. Jollain syvällisenä tasolla ajattelin sen kuvastavan sitä, kuinka toivoin ruusuni (=lauluääneni) puhkeavan uudelleen kukkaan kipujeni kautta. En halunnut ajatella, että kärsimykseni olisi ollut turha, ettenkö enää koskaan pystyisi laulamaan. Laulaminen oli aina ollut minulle tärkeä itseilmaisun kanava, enkä halunnut päästää unelmastani irti. Toisaalta logossa yhdistyy myös herkkyys ja rock-henkisyys, mikä kuvastaa minua taiteilijana. Opiskellessani v.2011-2013 julkaisugrafiikkaa ja verkkoviestintää, sain mahdollisuuden yhtenä koulutyönä suunnitella oman logoni valmiiksi aiemmin tekemieni suunnitelmien pohjalta. Hurjimmissa unelmissa olen jo esimerkiksi suunnitellut teettäväni logosta fanipaitoja (kuinka moni muuten haluais..?) ;)

2) PROMOKUVAUS -Olin pitkään haaveillut uusista promokuvista. Ajattelin tarvitsevani niitä mikäli ääneni kuntoutuisi, ja olin jo "päättänyt" että jonakin kauniina päivänä niin kävisi. Ja olihan hiustyylikin muuttunut sen verran, että päivitys oli aiheellinen. Halusin erityisesti ulkokuvia kesäaikaan ja kysyin lähtisikö kuvaajakaverini Anrietta Kuosku leikkiin mukaan -ja lähtihän hän! :) Kuvauspäivä oli 23.7.2013. Onneksi silloin siunaantui kaunis ilma eikä satanut. Anrietta on lahjakas valokuvaaja, jota voinkin lämpimästi suositella kaikille. Hänen töitään voi käydä ihastelemassa nettisivuilta: www.anriettakuosku.fi. Lisäksi kuvausavustajana toimi toinen nuori ja lahjakas valokuvaaja, Jonna Helin. Hänkin otti kuvia kuvaussession aikana, eli jos haluat päästä kurkistamaan kulissien taakse, niin klikkaa linkistä Jonnan blogiin!

3) UUDET NETTISIVUT -Olin myös pitkään suunnitellut uudistavani artistisivut. Koska olin opiskellut nettisivusuunnittelua, päätin toteuttaa ne itse. Minulla oli alusta asti varsin selkeä visuaalinen mielikuva siitä, millaiset sivut haluan ja minne suuntaan lähden niitä viemään. Artistisivuni ovat vielä työnalla, mutta toivottavasti saan ne auki tämän kevään aikana!

4) MUSIIKKIVIDEO -opiskeluprojekteihin kuului myös videokurssi, jonka puitteissa sain mahdollisuuden toteuttaa ryhmätyönä ensimmäisen musiikkivideoni! Video julkaistiin Youtubessa 19.10.2013 Kappaleena on "Kuu ja minä", jonka olen itse säveltänyt ja sanoittanut v. 2008. Voit käydä katsomassa ja kuuntelemassa videon tästä linkistä.

Tämmöistä tällä erää. Yritän olla jatkossa aktiivisempi bloggaaja ja päivitellä esimerkiksi miten äänen kuntoutus etenee. Luulenpa että tästä vuodesta 2014 tulee hyvä vuosi!

Alku aina hankalaa..

Hyvä lukija, olet lämpimästi tervetullut tutustumaan päiväkirjaani! Tämä tarjoaa sinulle myös mahdollisuuden päästä tarkemmin kurkistamaan pääni sisään. En voi luvata, miten usein päivityksiä tulee, mutta aika näyttää! Joskus saattaa iskeä sensuuri, mikäli myöhemmin en pidäkään siitä mitä olin edellispäivänä väsyneenä tai muuten vaan kirjoittanut. Tämä on paikka tajunnanvirralle. Kuka tietää, mitä tästä kirjoittamisesta vielä kehkeytyykään!

Aloittaminen on kirjoittamisprosessissa minulle usein se hankalin osuus. Niinkuin nytkin. Mitä kirjoitat, kun olet ollut "pimennossa" viisi vuotta? Olisi paljon kerrottavaa, enkä kuitenkaan tiedä, miten saisin kaiken tiivistettyä järkeviksi lauseiksi. Ensinnäkin olen muuttunut paljon. Olen kasvanut ja tullut vahvemmaksi. Sisuuntunutkin, vaikka olen aina ollut sisukas ja yritteliäs. Enkä ole antanut periksi, vaikka Foniatrin vastaanotolla joulukuussa 2007 todettu toiminnallinen äänihäiriö ei ole edelleenkään täysin parantunut. Silloin tämä erikoislääkäri sanoi, että mitä pidempään äänihäiriö kestää, sitä epätodennäköisempää on että ääni vielä joskus kuntoutuu keikkakuntoon. Ja kuitenkin nyt, viisi vuotta myöhemmin ääni on alkanut kestää taas paremmin! Sydän arkana tästä kaikelle kansalle kerron, sehän riski on tietysti olemassa että lauluääneni jälleen ylirasittuu.  Mutta kuitenkin. Toivoa on jälleen laulamisen saralla ja tämä on minulle suuri ilon aihe ja edistystä, sillä välillä ääneni on ollut niin väsynyt, että puhuminenkin on sattunut kurkkuun. 

Kun on laulanut suurinpiirtein siitä asti kun on oppinut puhumaan, niin sen menetys on rankkaa. Äänihäiriö vei paljon iloa elämästäni, vaikka laulun tilalle löytyikin niitä muita ilonaiheita ja tapoja toteuttaa itseäni, kuten korujen tekeminen ja kynsien taiteileminen. Opiskelenpa tällä hetkellä vielä julkaisugrafiikkaa & verkkoviestintääkin.

Pimennossa vaeltaminen on raskasta, mutta ehkäpä nyt on jälleen koittanut uusi aika laululle! Uusia omia kappaleitakin on syntynyt pöytälaatikkoon ja olen aistinut uusia sävyjä laulujen tulkinnoissa. Sitä paitsi, eivätkö timantitkin synny suuren paineen alla pimeässä. :)